Hanna Weselius
Things that remain: faith, hope, love and plastic.
BANNER_4.gif

TURVAPAIKKA 2013

Kantaatti kuorolle ja orkesterille san. Hanna Weselius, säv. Kaapo Ijas 2013

1.

 

Minä sanon sinulle että olen tullu junalla kaukaa.
Seison ruudullisen kassin kanssa tässä 
päässäni paksu huivi.
On pakkasta,

minä olen tullu junalla kaukaa
ja johonki sinun pitää minut laittaa.


 

2.

 

Mä olen muutolintu.
Ku mä tuli, eka ne pani mut putka.
Mä oli putkas kaks viiko. Wallah kaks viiko!

Nyt mä oon okei
niinku pyöreä pulu pakkasessa on okei.

 

Faisal on alkoholisti.
Joka kerta ku hän saa toimeentulotuki,
wallah, hän osta mäyräkoira ja laula Piippolan vaari.

Mut hän on okei.
Niinku pyöreä pulu pakkasessa hän on okei.


 

3. (Sonetti numero nolla)

 

Asuttiin meille osotetussa huoneessa.
Saatiin hupparit ja kovat tuolit. Istuttiin.
Ruoka oli pakasteita, tiivisteitä, suikaleita.
Mausteet oli pakattu pusseissa mukaan.

Makailtiin rannalla ajopuiden seassa,
luettiin mainoksia ja kenialaiskirjeitä.
Meri toi jotain pyöreeks hioutunutta.
Purettiin kassit ja taas pakattiin.

Viikot vaihtu ja kello valu pöydältä,
jos totta puhun ei me ees yritetty ehtiä.
Raavittiin ikkunasta tähtiä vaikka nähtiin
et ne oli lähtevän koneen valot.

Ei menty metsään leikkimään, ei otettu eväitä mukaan.
Seistiin pysäkillä. Ei näkyny ketään, ei oottanu kukaan.


 

4.

 

Kuka on vahvin, kuka on sopivin?

“Somalia ei voida kutsua stadilaiseksi vaikka sen voissa paistaisi ja kolmasti kääntäisi. Ei myöskään niitä joilla on peräpää tullut maailmaan jossain kuusankoskella tai siellä pönttövuoren takana.”

Kuka on vahvin, kuka on sopivin?

Lapset opetetaan katu-uskottaviksi,
pannaan paljain jaloin neulaspolulle. 
Täyttä kurkkua huudetaan ovipuhelimeen:

SITTEN SAAT TULLA KUNNET ENÄÄ 
PELKÄÄ YKSIN PIMEESSÄ METSÄSSÄ


 

5.

 

Lehtijutun mukaan Damaskoksessa yhden pakolaisperheen ovesta lensi sisään satakieli
ja jäi taloksi.

Nyt lintu on täällä. 
Kuvassa se istuu isän kanssa sohvalla.
“Näkymä on kirkas”, sanoo isä.

 

Lupaan mennä mustikkaan,
selvittää miten ihmisestä tulee tarpeeksi pieni satakielen istua,

 

lau miten laa
laa pieni lau
lau pieni lu
on.


 

6.

 

Kävelen, luen tekstejä,
ajattelen kirkkaita aikoja ja säveliä,
kävelen kämmenselkä ristiselän päällä 
niinku vanha nainen.

 

Aikoja, korkeita säveliä.
Miten kauan melodia voi moduloitua
ennenku puhkasee pehmeeks kuluneen ilmakehän?

Miten hitaasti voi kävellä,
miten monta loppua lukea,
miten raakkuvia ääniä kuulla

kun vuodet ja sävellajit vaihtuu,
kun hullut kesät soi kertosäkeinä?

 

Tänään Merikanto kirjottaa nuotteja umpilumessa rannalla,
oottaa mustassa palttoossa synkkänä niinku neljäsosatauon merkki

ja kun sumu alkaa väistyä kerrostalojen päältä se kahlaa perään
että sais kiinni hohtavasta hetkestä 
jona kuva piirtyy.

 

Soitan keskipäivällä vuokrakeittiössä,
kun valkoset koskettimet loppuu lakkaan hengittämästä

ja matala valo, Oskar,
sormien välistä valuu matala valo.


 

Fine

 

 

 

Viittaukset

 

3: William Shakespeare, Sonetti n:o 116, suom. Kirsti Simonsuuri:

Uskollisten mielten liitolle ei ole
esteitä: rakkaus ei ole rakkautta
jos se muuttuu muuttumisen halusta
tai taipuu vastavoiman vastukseen.

Ei, ei! Se on ikuisesti luja merkki,
se kohtaa myrskyn eikä koskaan horju;
se eksyneille laivoille on tähti
jonka sijainti tunnetaan, ei mahti.

Rakkaus ei ole ajan narri vaikka ajan sirppi
niittää poskien ja huulten hehkun,
rakkaus ei muutu hetken eikä viikon mukaan
vaan kestää päiviemme loppuun asti.

Jos tässä erehdyn ja minulle se todistetaan,
en kirjoittanut mitään, ei rakastanut kukaan.

 

4 (välihuuto): “Somalia ei voida kutsua stadilaiseksi vaikka sen voissa paistaisi…” on suora lainaus nimimerkin Ei nimimerkkiä puheenvuorosta Iltalehden verkkokeskustelussa 3.12.2011.

 

5: “Näkymä on kirkas”, sanoo Ali Al-Lami Helsingin Sanomien haastattelussa 7.1.2012. Juttu kertoo hänen perheestään, joka on asettunut satakielensä kanssa Suomeen pitkän pakomatkan jälkeen.

← previous