Hanna Weselius
Things that remain: faith, hope, love and plastic.

Blogi

Just another WordPress site

Presidentti ja kuvainraastajat

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön uusi virallinen muotokuva on herättänyt valtakunnanlaajuista debattia. Debatin yksi ulottuvuus on verkkotrollaaminen. Kirjoittaja pohtii trollaamisen eetosta ja tarvitsee siinä alaikäisten apua.

Muistan 1980-luvulta, miten vaalimainoksia pidettiin pyhinä. Lapsille korostettiin sitä, että niihin ei saa piirrellä tai joutuu vankilaan ja mörökölli syö. Eikä niihin mitään piirreltykään. Itäuusmaalaisella böndellä kepun vaalimainos saattoi nököttää vielä kuukausia vaalien jälkeen pellonlaidalla koskemattomana.

Viime vaaleissa ehdokkaiden uudet viikset ilmaantuivat naamoihin heti. Jokin oli muuttunut.

Viime vaaleissa ehdokkaiden uudet viikset ilmaantuivat naamoihin heti.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön uusi virallinen muotokuva on joutunut ennennäkemättömän debatin kohteeksi keskustelupalstoilla. Tänään valtakunnan päälehtikin jo noteerasi asian. Debatilla on myös uusi, kiinnostava muoto: visuaalinen trollaaminen.

Nakitin kaksitoistavuotiaan koneelle ja aloin kysellä, mitä nämä kuvat oikein ovat. On Sauli-Mona Lisa, on Saulin rinnastaminen Batmanin Jokeriin, on Sauli-tyylisiä facebook-omakuvia ja niin kutsuttuja meemikuvia virallisesta potretista. Kuvat leviävät parhaillaan kaikkialla, ja niiden tarkoitus on yksinkertaisella, teknisesti helpolla – siis demokraattisella – tavalla pilkata uutta muotokuvaa ja kyseenalaistaa presidentin kanslian arvostelukyky, ehkä koko presidentti.

Kaksitoistavuotias määritteli internet-memeä näin: "Se on hankala selittää. Toistuva hahmo jossain totanoinniin internetissä. Se on yleensä hauskan näkönen ja kuvaa tiettyä tunnetilaa. Ja niit on erilaisia memejä, niinku Hitler kuulee -videomeme, tai oikeestaan se on Suomi-meme tai emmä tiedä mikskä sitä pitäis kutsua."

Meemikuva on hauska juttu. Otetaan joku potretti kenestä tahansa, tai Hitler kuulee -genren tapauksessa pätkä elokuvasta. Sitten lisätään tekstinä siihen jonkinlainen ajatustenluku: "mitä tää oikeesti niinku ajattelis", tai Hitlerin tapauksessa "käännös". Lopputulokset ovat usein älyttömän hauskoja. Meemikuvaan liittyy toiston retoriikka: kuvaa pitää monistaa mahdollisimman paljon erilaisilla tekstityksillä ja levittää mahdollisimman tehokkaasti.

Yhdessä esimerkkimeemissä Niinistön eetos on ikuistettu näin: "Sanoo tukevansa suomalaista työtä – teettää kuvansa ei-ammattilaisella". Kuvassa yhdistyy poliittinen viesti ja lievä huumori.

Onko tässä uusi keskustelun muoto? Kansalaisten tuottama visuaalinen herja? Onko jotain tällaista ollut ennen verkkoa? Kuka tietää?

Onko tässä uusi keskustelun muoto? Onko tällaista ollut ennen?

Toinen kysymys, isompi: mitä tarkoittaa, että istuvaa presidenttiä herjataan näin? Itse asiassa jo ennen presidentiksi valintaa Niinistön Kuuden vuoden kuuliaisuus -kannatuslaulu pääsi Hitler kuulee -videon aiheeksikin. Myös Nalle Wahlroosista kiertää verkossa memejä, joissa hänet rinnastetaan milloin mihinkin populaarigenren tunnettuun ryökäleeseen. Wille Rydmanistakin kiersi muistaakseni aikoinaan joku solarium-meme.

Koska jokaisen verkko on omannäköinen, en voi tietää, trollataanko kaikkia vai ainoastaan oikeistoliberaaleja. Mihin kulttuurin alalohkoon visuaalinen trollaaminen eniten kuuluu - onko ilmiö Suomessa tai maailmalla poliittinen? Tuntuu, että nyt ollaan astetta julmemmilla vesillä kuin Halosen Muumimamma-tsoukkien aikaan.

Toistaiseksi Niinistö-trollaukset ovat aika kilttejä. Rinnastuksen voi kuitenkin periaatteessa tehdä myös persujen sanallisiin "vitseihin". Voiko visuaalinen trollaaminen mennä jossain tapauksessa liian pitkälle?

21.4.2012