Hanna Weselius
Things that remain: faith, hope, love and plastic.

Blogi

Just another WordPress site

Onko niin jos siltä näyttää?

Niin on jos siltä näyttää, sanoi presidentti Kekkonen. Tänään suomalainen uutisvirta ja sosiaalinen media on täynnä asiaa Sipilän hallituksen toimista ja motiiveista niiden takana. Mitä sanovat uutiskuvat? Miten on?

Hallituksen tiedotustilaisuus 8.9.2015. Yhdistelmäkuvassa vasemmalla Helsingin Sanomat (kuva: Sami Kero), oikealla Aamulehti (kuva: Joel Maisalmi).

Hallituksen tiedotustilaisuus 8.9.2015. Yhdistelmäkuvassa vasemmalla Helsingin Sanomat (kuva: Sami Kero), oikealla Aamulehti (kuva: Joel Maisalmi).

Tiedotustilaisuus on järjestetty medialle, ja kohta se alkaa. Kuvaajat kiertävät koroketta, jolle odotetaan kolmea miestä: pääministeri Sipilää, ulkoministeri Soinia ja valtiovarainministeri Stubbia. Tuolta he saapuvatkin: kolme vakavaa miestä puvuissaan. Helsingin Sanomien Sami Kero painaa laukaisijaa, kuten kymmenet muutkin kuvaajat, nyt, nyt, nyt, joka hetki kun miehet liikahtavat, puhuvat tai elehtivät. Jokainen pienikin ele on tärkeä kuvaajille, jotka kohteliaasti väistelevät toisiaan tungoksessa mutta varmistavat kuitenkin että juuri heidän tiedotusvälineensä saa eturivin kuvat. Jokainen pienikin ele ja kravatin väri voi valmiissa kuvassa saada suuren merkityksen. Se on valokuvan taika ja kuvajournalismin voima.

Miehet ovat puhuneet. Nyt he rentoutuvat ja hymyilevät. He ovat selvinneet tiedotustilaisuudesta. He katsovat toisiaan, väsyneet miehet, ja paiskaavat kättä. Aamulehden Joel Maisalmi painaa laukaisijaa, kuten myös Helsingin Sanomien Sami Kero ja kymmenet muut kuvaajat, nyt, nyt, nyt.

Jopa Soinin kravatista on tehty meemi.

Tänään luen facebook-virtaani ja huomaan, että jokaisella on mielipide Sipilän yhteiskuntasopimuksen korvaavista toimenpiteistä. Jopa Soinin kravatista on tehty meemi, koska se on erivärinen kuin Sipilän ja Stubbin kravatit. Twitteriin en edes mene, koska siellä mielipiteitä on vielä enemmän ja ne ovat niin lyhyitä, että niistä tulee eräänlainen mielipiteiden jäätävä tihkusade. On minullakin mielipiteitä, mutta en mene niihin tässä. Takerrun sen sijaan kuviin.

Helsingin Sanomat julkaisi tänään Sami Keron kuvan, joka on valaistu salamavalolla alaviistosta sillä hetkellä kun miehet ovat vakavia. He näyttävät kuvassa kertakaikkiaan maansa myyneiltä, ja heidän taakseen heittyvät varjot. Jos kuvittelisimme miesten päiden päälle ajatuskuplan, siinä lukisi: "Annoimme kaikkemme ja huonosti kävi. Viekää meidät pois." Aamulehti taas julkaisi Joel Maisalmen kuvan, jossa miehet paiskaavat kättä kerrassaan riemukkaina: "Saatiinpa kansalta niistettyä loputkin. Audit tänne, nyt lähdetään saunomaan!"

Se, että samasta porukasta ja samasta asiasta julkaistiin samana päivänä kaksi näin eritunnelmaista kuvaa, on kiinnostavaa varsinkin nyt, kun puhutaan paljon kansan jakautumisesta. Jakautumista on tapahtunut, jakolinja vain ei ole mikään viiva vaan monimutkainen vyyhti, jossa toisiinsa sotkeutuvat ainakin köyhyyspolitiikka, pakolaispolitiikka, tasa-arvopolitiikka ja ihmisten perusarvot sekä niiden taustalla olevat monitulkintaiset historiat ja optimistiset tai pessimistiset tulevaisuuskuvat.

Onko jompikumpi kuva todenmukaisempi? Ei tietenkään. Kuvat ovat julkaisijoidensa arvojen ja tavoitteiden mukaisia, pitkien, monia ihmisiä ja useita päätöksiä sisältävien prosessiketjujen jälkeisiä valintoja. "Totuuksia" ne eivät sisällä eivätkä piilottele. "Totuus" tästä aiheesta ei ole minkäänlainen kuva vaan asia- ja olosuhdemöykky joka on tehty ilmavaivoista, univelasta, uhkakuvista, ylitöistä, laiminlyödyistä perheenjäsenistä, kiihkoilevista kannattajista, vihapostista, lobbareista, lasten suusta kuultavista väitelauseista ja siitä että silloin tällöin ikkunasta lankeaa sellainen valo joka saa kaiken näyttämään hetken ajan järkevältä.

Kuvat ovat julkaisijoidensa arvojen ja tavoitteiden mukaisia.

Sen sijaan että voisimme kummankaan kuvan pohjalta määritellä, millaisia päättäjiä hallituksessamme on tai mitä heidän motiivinsa ovat, me voimme omissa keskusteluissamme jatkaa sen pohtimista, millainen lehti Hesari on ja millainen on Aamulehti. Jakaudumme näiden lukijakuntiin, ja lukijoina uskomme mitä näemme ja luemme. Mitä Hesarin kuva kertoo Hesarin lukijoille? Että päätökset olivat kipeitä, ehkä. Mitä Aamulehden kuva kertoo Aamulehden lukijoille? Että kansan vaaleilla valitsemat päättäjät ovat kaikesta huolimatta joviaaleja heppuja? Takku.netin lukijoille Aamulehden kuva ehkä kertoo, että päättäjämme ovat korruptoituneita kelmejä ja Hesarin kuva että Hesari on lauma hallituksen imagoa kiillottavia korruptoituneita kelmejä.

Minulla ei ole mitään tyhjentävää sanottavaa näistä kuvista. Tein niistä yhdistelmän ja kirjoitin tämän tekstin siksi, että minua korpeaa se, että ihmiset eivät enää lue "toisten" lehtiä eivätkä puhu toisilleen vaan toistensa ohi. Katsokaa nyt näitä molempia kuvia yhtä aikaa. Ei siitä sen enempää.

Kekkosen sanotusti käyttämä lausahdus "niin on jos siltä näyttää" viitannee Luigi Pirandellon (1867–1936) näytelmään, jonka nimi kääntyy englanniksi "It Is So, (If You Think So)" eli niin on, jos niin ajattelette. Pirandello edusti absurdia teatteria, ja tuo näytelmä kertoo totuuden suhteellisuudesta. Se, että lausahdusta nykyään käytetään merkityksessä "jos jokin näyttää joltain niin se on totta", kertoo siitä myös.

9.9.2015

ValokuvistaElämästäLehdistä ja mediasta