Hanna Weselius
Things that remain: faith, hope, love and plastic.

Blogi

Just another WordPress site

LAPSI VIESTINTUOJANA

Kirjoittaja on pannut merkille vaalienjälkeisen kuplakeskustelun, mutta ei ala syytellä itseään taantumuksen noususta vaan perehtyy sen sijaan perussuomalaisten voitokkaan vaalivideon retoriikkaan.

Perussuomalaiset hävisivät sunnuntain vaaleissa vähemmän eduskuntapaikkoja kuin kokoomus ja demarit. Tästä syystä olemme nyt astumassa nelivuotiseen jytkyttelyn aikakauteen. Olemme koko mediarintamalla myös yhtäkkiä havahtuneet siihen, että syypää Suomen poliittisiin ja kansantaloudellisiin ongelmiin on kaupunkilainen, huhutusti vasemmistolainen ja feministinen kulttuuriväki, joka ei itse lainkaan ymmärrä elävänsä pelkässä harhaisessa kuplassa jossain todellisuuden kiikkerällä äärilaidalla.

Perussuomalaisten video on katsottavissa tässä YLE:n jutussa. Minua pyydettiin ennen vaaleja analysoimaan sitä uutisiin, ja analysoinkin, mutta siinä tilassa ja ajassa en pystynyt kiinnittämään tarpeeksi huomiota siihen, mikä minua siinä häiritsi eniten. Niinpä puran videon nyt.

Voitokasta – tai siis vähiten häviökästä – strategiaa siivittänyt video on muodoltaan elokuvatraileri. Genre on selvä: kyse on mieshormonia kihisevästä  toimintaelokuvasta, jossa pelastetaan maailma ulkoiselta uhalta. Heti alkuun videossa määritellään se, mikä on uhan alla. Ensimmäisessä kuvassa on siniristilippu, toisessatietenkin heinäpaali idyllisellä sillanpääläisesti kumpuilevalla pellolla, jonka yllä pilvet liikkuvat vähän liian nopeasti, uhkaavasti. Ruudun peittävä teksti kysyy: "Itsenäinen kansakunta... vai Euroopan unionin pohjoisin osavaltio?" Kun tekstiksi vaihtuu uhkakuva pohjoisesta osavaltiosta, kuvaksi lävähtää kasvottoman virastotalon lasiseinä, jota päin still-kuvan zoomausefekti meitä määrätietoisesti jytkyttää.

Seuraavaksi, edelleen lauseen "...vai EU:n pohjoisin osavaltio" alla, meille esitetään tummanpuhuva kuva yksinäisestä, rollaattoriin nojaten poispäin kulkevasta vanhuksesta. Näinkö käy suomalaiselle vanhukselle kasvottomassa EU-kaupungissa? Kaukana ovat punaposkiset lettipäät ympäriltä, tarjolla on pelkkää rapautuvaa betonia. Sitten ruutuun ilmestyy Brysselin Europa-patsaan kohotettu käsi eurosymboleineen. Hui! Nopeasti vilaistuna tämä voisi muistuttaa puolikuuta. Eurosymbolin jälkeen osaamme odottaa jotain todella pelottavaa, koska musiikki pauhaa: jytynn-jytynn, jytynn-jytynn. Ja sieltä se kaikkein pelottavin tulee: hunnutettu nainen. Selin hänkin, mutta tunnistettavasti suomalaisella, verovaroin kustannetulla suojatiellä. Nyt teksti vaihtuu ja haastaa: "Päätös on sinun käsissäsi". Haluammeko me tällaisia naisia tänne? Eivätkö ne olekin vähän vaarallisia?

Hunnutetusta naisesta päästään seuraavaan uhkakuvaan: yölliseen Kiakkovieraiden mellakkaan. Mellakasta leikataan nopeasti eduskuntatalon pylväikköön, joka kohoaa pestynä, mellakkavapaana ja uljaana voimakkaassa iltapäivän auringonvalossa. Parlamentarismin idylliin ei kuitenkaan jäädä heilimöimään, vaan seuraa taas, jytynn-jytynn, nopea leikkaus uuteen tekstiin "Valitse viisaasti", NATO-lippuun ja siitä pikaisesti panssarivaunuun, joka lähestyy meitä piippu tanassa. Miten ihminen valitsee viisaasti, kun häntä osoitetaan panssarivaunulla päin naamaa?

Jytynn-jytynn, kuka on sossun ovella?

Ainakaan hän ei valitse afrikkalaista islamistista terroristijärjestöä, joka ilmeisesti jotenkin liittyy tähän panssarivaunuun koska siihen seuraavassa kuvassa hypätään. Palmut huojuvat ja savimajan seinässä lukee "al-Shabab". "Valitse viisaasti" -teksti hiipuu tässä kohtaa, ehkä siksi että muuten joku voisi erehtyä valitsemaan al-Shabaabin. Ja sitten tulee nopea leikkaus takaisin Suomeen. Nyt ollaan perusturvakeskuksen ovella, jota huputettu hahmo hamuilee. Onko hahmo kantasuomalainen? Silmälasit sillä on, naamaa ei näy. Jytynn-jytynn, kuka on sossun ovella? Onko se entinen afrikkalainen tägimaalari?

Sitten leikataankin vaaliuurnaan, johon anonyymi käsi sujauttaa leimattua äänestyslippua. Teksti ehdottaa: "Rakennetaan hyvä Suomi". Se tarkoittaa ilmiselvästi hitsaustyötä, koska seuraava kuva esittää sitä, ja raksatyötä, koska seuraava kuva esittää sitä, ja hoivatyötä, koska seuraava kuva esittää sitä. Selvä. Tässä kohtaa näkyvät trailerin ensimmäiset peittämättömät ihmiskasvot. Huh, ihmisiä sentään vielä tässä pelottavassa maailmassa jossain on! Ja he ovat suomalaisia työläisiä!

Seuraavaksi leikataan sitten yhtäkkiä maantienäkymään, kyltin mukaan jossain lähellä Tuusulantietä ja Tikkurilaa, jonka yli lentää matalalla lentokone. Koneen pyrstössä on näyttävä siniristilippu. Kuljetetaanko tällä EU-romaneja ja hylkäävän päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita takaisin lähtömaihinsa? Ehkäpä. Vai onko tämä suomalaisten perheiden Thaimaan-lomakone?

Ja sitten tulee videon dramaattisin veto. Kuvaan leikataan, edelleen kovan jytkeen säestyksellä, pieni toppatakkinen tyttö, joka katsoo suoraan kameraan pahvikyltti kädessä. Kyltissä lukee: "Äänestä meille tulevaisuus".

Mitä tästä nyt sitten voi sanoa? Video on tehty yksinkertaiselle, lapsenmieliselleyleisölle, joka kaipaa kiihoketta. Siinä on sotkettu yhteen kaikki puolueen kohderyhmän mahdollisesti ikäviksi mieltämät asiat ja niiden vastakohdat, haettu niille näyttävät symbolit ja ladottu ne peräkkäin kerronnalliseen muotoon, jollaista käytetään yleensä lupauksena pitkän elokuvan sisällöstä. Mitä tämä video lupaa? Ei konkreettisesti mitään. Tämä video viittaa kokonaan fiktioon. Tätä katsoessaan voi muodostaa mielipiteensä irrallisten symbolien perusteella ja kokea olevansa osa jännää tarinaa. Tässä herätellään abstraktia uhatuksi tulemisen tunnetta, puolustautumisen tarvetta ja konfliktinhimoa.

Video viittaa kokonaan fiktioon.

Kokoomuskin käytti omassa vaalivideossaan söpösti tussilla tuherrettuja iskulausekylttejä. Heidän videossaan sellaisia pitelivät aikuiset kuten Juhana Vartiainen ja Ben Zyskowicz. Perussuomalaisten videon kyltinkaltajana on lapsi. Minussa tämä herättää kysymyksiä. Kenen lapsi tämä on? Onko poliittisessa propagandassa oikein käyttää lapsia tällä tavalla? Vihreidenkin videossa oli lapsia, mutta he esiintyivät omissa ympäristöissään ilman että heitä olisi väkevästi valjastettu symboloimaan mitään. Perussuomalaisten tyttö sen sijaan saa kantaa harteillaan liput, mellakat, sossun, al-Shabaabin, huntunaisen ja panssarivaunun – fiktiiviset uhat ja aikuisten ihmisten tarkoituksella rakentaman konfliktihakuisuuden. Hän esiintyy videossa kuvitellun kansallisen lapsenpelastamisoperaation kohteena. Mitä hän itse siitä ajattelee? Mitä hän mahdollisesti ajattelee sitä aikuisena?

Perussuomalaisten vaalivideo pelaa sotaisalla symboliikalla. Lisäksi se ottaa voimakkaaseen propagandakäyttöön lapsen, mitä meillä ei ole poliittisessa viestinnässä tehty vuosikymmeniin. Mille menneille vuosikymmenille se haluaa meidät viedä?

24.4.2015

Valokuvista Sanoista Lehdistä ja mediasta